Tourmaline Vegas

03.01.2016 - Talvipakkasia, kirjoittanut omistaja
Suomen lauha talvi on selvästi sopinut Taralle: ei turhia ylimääräisiä hötkyilyjä tai mitään. Noh, tänään minä sitten otin tamman liikutettavakseni. Peruskiltti tamma antoi perinteiset rapsutuksensa minulle. Lopulta huomasin toppatakkini olevan puoliksi kuolan kastelema. Päästyäni maneesiin ratsauduin tavalliseen tapaani. Jännittyneen oloisen tamman kanssa aloitin kaikesta yksinkertaisesta perusverryttelystä: kääntymisiä, kuolaintuelle ratsastamista, pysähdyksiä jne.

Tamara rentoutui hieman ja jatkoin perustreeniä. Juuri laukannoston jälkeen kuitenkin jotain tapahtui: rentouduttuaan lähes pomminvarma ruunikko tamma säntäsi kohti maneesin toista päätä täyttä pukkilaukkaa. Seinän tullessa vastaan Tara teki nopean käännöksen ja onnekseni kestin kyydissä. Puolitoista kierrosta myöhemmin sain vihdoin rauhoitettua tamman. Onnekseni olin edelleen satulassa ja pystyin jatkamaan ratsastamista.

Myös loppu ratsastuksen aikana oli hätkähdyksiä havaittavissa, mutta turhat laukkailut jäivät pois. Ilmeisesti vasta tulleet kovat pakkaset saivat aikaan ulkona sellaisia ääniä, mitä itse en kyennyt kuulemaan.

01.05.2016 – Vappuvaellus Metsälammella, kirjoittanut omistaja
Grand Prix kouluratsu ja vaellus noiden ”tavallisten” hevosten kanssa? Tallityöntekijät olivat ihmeissään päätöksestäni. Kaikesta huolimatta aamulla pakkasin kaiken tarvittavan itseäni ja Taraa varten. Evääni jätin viimeiseksi asiaksi ennen hevosen lastausta. Sisällä minua odotti uunituore pataleipä, jonka kokonaan tein voileiviksi. Lisäksi kuumensin kattilassa maitoa ja tein siihen kaakaota, jonka kaadoin termariin.

Tara oli laitettu matkaa varten valmiiksi, joten vietyäni repun tallin maasturiin, hain tamman tallista traileriin. Tallityöntekijä Mikon kanssa yhdessä lastasimme Taran ja tarkastin vielä kaiken tarpeellisen olevan matkassa mukana. Autossa valitsin navigaattoriin vielä osoitteen ja lähdin ajelemaan hiljalleen kohti Metsälampea.

Metsälammella sain ystävällisen vastaanoton ja monet tallilaiset ihailivatkin Taraa. Vaikka kilpaura tammalla olikin nyt huipussaan, tämmöinen maastoilu vieraissa maisemissa olisi vain piste iin päälle. Sinte oli ystävällisesti katsonut Taralle karsinan, missä tamma sai hetken levähtää, kun kannoin satulat, suitset ja tarvittavat loimet tamman luokse.

Perusaskareiden jälkeen oli koko maastoseurue sitten saatu valmiiksi ja ratsastajat hevosten selkään. Matkattuamme jonkin aikaa, Tara alkoi selkeästi osoittaa merkkejä siitä, että tämä kävely saisi jo riittää. Rauhoittelin tammaa ja ryhdyin tekemään pohkeenväistöä ja avo- sekä sulkutaivutuksia käynnissä, jotta tamma saisi muuta ajateltavaa. En itse oikeastaan kerinnyt kauheasti ihailemaan maisemia, mutta ennen pitkää huomasin olevani pienen joen varrella nuotiopaikalla.

Kiinnitimme hevoset turvallisesti puihin ja Sinte sytytti nuotion. Joku oli jo aiemmin käynyt tuomassa paikalle nokipannukahvitarpeet ja pahvimukeja sekä maitoa ja sokeria. Yleinen hevosiin ja muuhun elämään kohdistuva rupattelu kävi kovana, kunnes kahvi oli vihdoin tulilla ja kerkesi kuohahtamaan kolme kertaa. Kahvin ollessa valmista alkoivat kaikki kaivella omia eväitään. Itse kukin kertoili eväistään ja niitä vaihdettiin keskenään, jotta tiedettäisiin, mikä olisi hyvää. Omat voileipäni olivat suuressa suosiossa ja kiireesti jouduin syömään sen, minkä todella tarvitsin.

Jossain välissä keskustelu kääntyi taas hevosiin ja minua alettiin tentata Zeloksen hevosista. Olihan Tarassa oltava jotain erikoista, kerta sen nimenomaan olin valinnut mukaani tänne. Jouduin myöntämään, ettei Tara se aivan ykköshevoseni ollut, mutta kärkipäässä kumminkin tuon rakkaan joukon keskellä.

Sinte keskeytti aikanaan kiivaan keskustelumme korkean tason kisahevosten arkielämästä ja ilmoitti, että nyt olisi aika jatkaa matkaa. Hymyssä suin laskimme taas jalustimet alas ja kiristimme satulavöitä. Järjestys pysyi edelleen samana, mutta nyt matka taittui selkeästi äänekkäämmin, kun kaikkien puhehanat oli saatu auki.

Tara ei olisi taaskaan millään meinannut malttaa, mutta helpot, keskittymistä vaativat tehtävät ja lopulta metsäksi muuttunut reittimme pitivät kierrokset matalina. Pienen tienpätkän saimme sentään ravata ennen laidunten lävitse kulkevalle polulle kääntymistä ja että tammani oli innoissaan menossa. Turhilta ohitteluilta tai potkuilta kuitenkin vältyttiin ja tallipihassa oli ehjänä koko sakki.

Tara pääsi vielä väliaikaistarhaan illaksi, kun emäntä päätti jäädä hetkeksi istumaan iltaa ja siemailemaan simaa ja maistelemaan munkkeja ja tippaleipiä. Rantasaunakin oli lämmitetty ja uskaltauduin ensimmäiseen saunavuoroon, mutta uimisen hyytävänkylmässä vedessä jätin rohkeammille.

Onnekseni olin trailerin pakannut heti maastosta tultuamme joten lopulta minulle jäi vain Taran harjaus ja kuljetusloimen ja –suojien pukeminen. Tara löntysteli traileriin kuin vanha tekijä ja matka kotia kohti voisi alkaa. Kotona kaikki oli ilmeisesti mennyt hyvin, kerran puhelimeni ei ollut soinut kertaakaan koko päivän aikana.

31.1.2017 – Vuositarkastus, kirjoittanut omistaja

Niin me sitten suuntasimme klinikalle vuositarkastukseen Taran ja muutaman muun hevosen kera. Onhan tammalla jo ikää, mutta myös toivottavasti paljon hyviä vuosia jäljellä, mutta kaikki pitäisi ottaa varuiksi huomioon. Ensimmäisenä tutkittiin kaikkien jalat taivutuskokein ja otettiin röntgenkuvat. Taralla oli pieniä muutoksia takajaloissa, joten eläinlääkäri suositteli pienimpäänkin turvotukseen kunnon kylmäystä. Samalla katsottiin hampaat ja raspattiin ne. Lopuksi kaikki hevosemme saivat vielä vaadittavat rokotukset. Tämmöiset rutiinitoimenpiteet sujuivat Taralta hienosti ja eläinlääkäri kehui hyvässä lihaskunnossa olevaa tammaa, toki muutama kymmenen kiloa voisi siltä painoa pudottaa, mutta se ei ollut nyt niin vaarallista. Hyvin sujuneen klinikkareissun jälkeen, kun kaikki tottuneet matkustajat oli saatu purettua, jäin vielä hetkeksi tapojeni vastaisesti paijailemaan Taraa. Täilläisiä ruusukehaita ei aivan jokainen omistaisi.